Blogi

< Back to all posts
  • Tekijä: Petri Vainio

    Kerro hieman itsestäsi

    Olen intohimoinen suunnittelija.  Ollut lapsesta saakka.  Utelias askartelija ja humaltunut luovuuden kokemuksesta.  Tunnen olevani kotoisin ”vanhasta” Suomesta, koska lapsuuteni maaseudulla oltiin paljolti omavaraisia, valmistettiin tarvikkeita itse ja elettiin ikivanhassa suomalaisessa kyläyhteisössä ja tunnettiin luonnon materiaalit.   Yhteys maailman nykykulttuuriin on tietenkin ollut koko ajan olemassa kirjojen ja medioiden kautta.  Olen tietoisestikin tutkinut työssäni perinteiden merkitystä luovan työn osana.

    Miten päädyit muotoilijaksi?

    Veikkaan, että lapsuuden elämykset ja kokemukset osallistumisesta käsitöiden tekoon ja rakennusprojekteihin ovat voimakkaina peruskokemuksina ohjanneet ammatinvalinnassa.  Muistan myös hetken, jolloin olen tuolia katsellessani järisyttävällä tavalla oivaltanut, että kyseisen tuolin muodot ja suhteet ovat jonkun ihmisen tarkoituksella synnyttämät.  Kuinka jännittävää olisikaan itse uskaltautua miettimään uuden tuolin ominaisuuksia!

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Puu on ensimmäinen ja tutuin materiaali.  Lapsuuden vanhassa Suomessa elinympäristö maaseudulla oli vielä puusta rakennettu.  Edelleen liikutun, kun näen kirjoissa kuvia vanhoissa tuvissa leipovista naisista, joiden keittiövälineet ja ympäristö ovat kaikki puuta.

    Puu tuntuu hyvältä koskettaa. Se on plastisesti muokattavaa ja luonteikasta. Sen ominaisuudet ovat edelleenkin materiaalien huippua.  Se on kevyttä ja kestävää.  Puun käytön perinne on niin rikas, että sieltä löytyy ehtymättömästi inspiraatiota uuden luomista varten.  Puu voi olla huippumodernia tai ikivanhaa.   

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Muotoilutyö on tapahtumana yhdistelmä vaistonvaraista ja analyyttistä tekemistä. Muotoiluun vaikuttavat pohjattoman monet asiat ja tietoisen työskentelyn avulla voi käsitellä vain joitakin sisältöjä samanaikaisesti.  Itse luovan ratkaisun tai idean syntyminen tapahtuu ainakin itselläni lopulta vaistonvaraisesti.  Siinä monet tietoisesti työstetyt aiheet tuntuvat, monen kriisivaiheen jälkeen, asettuvan taianomaisesti uudeksi ja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. 

    Työn tekemiseen on vuosien varrella kehittynyt oma tekniikkansa.  Tärkeä vaihe oli opiskeluaika, jolloin opettajat näyttivät esimerkkien avulla, kuinka muotoilutyötä voi tehdä.  Tärkeätä on ollut myös huomata kuinka paljon suunnittelumenetelmät vaikuttavat tuotteiden ominaisuuksien syntyyn.  Jatkuvasti olisi tärkeätä kokeilla uusia suunnittelutapoja ja tehdä siten myös uusia löytöjä.

    Suunnittelit näyttelyyn jakkaran, jonka Heikki Aska toteutti. Miten sujui yhteistyö?

    Tässäkin tehtävässä oli sisältöjä, joista on helppoa keskustella ja löytää yhteiset tavoitteet. Jakkaran rakenteen suunnittelimme yhdessä Heikin kanssa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti valmistettavaksi.  Yhteistyömme sujui jouhevasti ja innostuneesti. Ajatuksia vaihdettiin vapaasti ja vilkkaasti.  Keskustelimme monipuolisesti myös muotoilun merkityksestä ja vaikeammista muotoilun tarpeellisuuden, ekologisuuden ja tietysti estetiikan kysymyksistä.

     

    Onko sinulla esikuvia?

    On paljonkin enkä kaikkien nimiä edes muista.  Alvar Aalto on tärkeä siksi, että hän on myös kirjottanut niin hienosti omasta ajattelustaan.  Tunsin, että Aallon työssä oli rationalismin vaikutuksen lisäksi sellaista aisti-iloisuutta, jonka saatoin tuntea tutuksi.    

    Jos et olisi muotoilija mitä tekisit?

    Toivottavasti laulaisin.  Tai viljelisin maata. 

    Tärkein esineesi?

    On sellainen, johon kulloinkin on kiintynyt. Tyynyt ovat tärkeitä pehmeässä muovattavuudessaan.

    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?

    Kehitän koko ajan paljonkin uutta puusta, kankaasta ja muista materiaaleista. Projektit elävät omaa elämäänsä ja niillä on omat aikataulunsa.  Muistan kuinka epäuskoisena kuuntelin, kun Yrjö Kukkapuro aikoinaan kertoi, kuinka tuolin kehitys ideasta tuotteeksi kestää kaksi, kolme vuotta. Nyt en sitä enää ihmettele.