Blogi

< Back to all posts
  • Tekijä: Kirsi Gullichsen

    Miten päädyit arkkitehdiksi ja muotoilijaksi?

    Sattumalta, mutta näin jälkikäteen ajatellen hämmentävän päämäärätietoisesti.

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Tein puuarkkitehtuurin kanssa töitä kansainvälisesti jo reipas vuosikymmen sitten ja puu ollut ns. käsillä koko ajan. Arkkitehtuurissa minua kiinnostaa tilan luomisessa käytettävä materiaali, sen ominaisuudet ja kielioppi, joka on kullekin materiaalille erityinen. Käytän puuta eri muodoissaan myös suunnittelemissani ja tuottamissani huonekaluissa. Ollessani mukana Artekin hallitustyöskentelyssä tulivat puuasiat hyveineen ja haasteineen lähelle puoliteollisen sarjatuotannon kautta. Puuhun liittyy mm sen työstöominaisuuksien ansiosta edelleen voimakkaasti käsillä tekemisen kulttuuri ja käsin käytettävät työkalut ja koneet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puuta ei voisi raaka-aineena käyttää suurempaankin sarjatuotantoon, mutta puusta tehdyn tuotteen ja ihmisen käden välillä vallitsee edelleen toisenlainen välittömämpi suhde kuin monen muun materiaalin kohdalla. Ja siksi me varmaankin pidämme puusta. Puulla on myös muisti, se tallentaa historiaa ja aikaa itseensä kasvaessaan, mutta myös käytössä. Puun runolliset ominaisuudet eivät ole este puun laajamittaiselle käytölle, mutta ajassamme tuntuu olevan sellainen laulu, että kaiken pitää taipua automaation pakkopaitaan. Mehän voisimme puuta luontevasti materiaalina käyttäneenä kulttuurina osoittaa, että näin ei tarvitse olla.

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Ehkä koulutuksesta ja kokemuksistanikin johtuen olen systeemien rakastaja. Systeemit on ihania siksi, että niistä voi aina perustellusti poiketa! Eva Hesse, kuvataiteilija, joka työskenteli uusien materiaalien kanssa New Yorkissa 1960-luvulla, on kuvannut taiteilijan työtä sanoin ”Total risk, freedom and discipline”. Siinä on aineksia. Suunnittelu on kovaa työtä ja loputonta toistoa ja harjoittelua. Lisäksi työnkuva muuttuu nopeassa rytmissä. Täytyy olla huippu-urheilijan asenne, jos haluaa olla työssään hyvä.

    Millaista oli olla näyttelyn arkkitehti ja kuraattori?

    Kun hoitaa molempia tehtäviä päällekkäin joutuu ns. kipparin hommiin ja silloin on tärkeää, että löytää hyvän tiimin, jolta saa palautetta. Nopeassa juoksussa kaikki ei aina mene kuten Strömsössä, mutta on vain noustava ylös ja jatkettava. Perheessämme on koiria, ja niillä on aivan lyömätön tapa puistella itseään, kun jokin asia saadaan päätökseen tai on liian kylmä tai olosuhteet muuten haastavat - siinä on taito jota kannattaa kadehtia!

    Näyttelyarkkitehdin työ on aina inspiroivaa, samoin kuraattorin työ on löytöretki; kun luodaan jotain aivan uutta, täytyy sietää epävarmuutta aivan viime metreille. Juuri kuraattorin näkökulmasta oli hienoa, että WELOVEWOOD(s)! näyttelyn aiheesta innostui syvällisesti niin taitava ja kokenut keraamikko kuin nuori puuseppäopiskelijakin, jolla on jo takanaan taiteen opintoja ulkomailla. Tai kansainvälisillä kentillä aktiivinen ja menestystä niittänyt suomalainen nuori muotoilija, samoin kuin Lapista Etelä-Suomeen vaeltanut puuseppä tai suomalainen puuproffa tai mestaripuuseppä. Eli kyllä siinä oli hetkensä, mutta aika paljon joutui venyttämäänkin. Merkittävänä asiana pidän näyttelyyn kutsuttuja pohjoismaisia tekijöitä ja heidän panostaan: heidän teoksensa toivat näyttelyyn aivan erityisen syvyyden ja substanssin. Meillähän oli ilo kuulla näitä norjalaisia tekijöitä täällä Fiskarissa pari viikkoa sitten, se oli hieno ilta puuasioiden äärellä.

    Asetin tälle hankkeelle selkeitä tavoitteita: Fiskarsin kylässä ja lähialueilla työskentelevien puuseppien teknisen osaamisen tunnetuksi tekeminen ja taitojen käyttöönotto ajankohtaisen muotoilun keinoin sekä verkostuminen myös tekijöille uusiin muotoilualan toimijoihin oli keskeisellä sijalla. Koska kyseessä oli osuuskunnan kesänäyttely, oli myös huomioitava muut kuin puusepät ja luotava heille mahdollisuus tutkia omassa työskentelyssään aihetta puu ja metsä. Haimme hankkeen kautta uusia kokeellisia tuotteita puusta, ja niitäkin syntyi. Mielelläni olisin nähnyt näyttelyn laajentumisen arkkitehtuuriin ja laajemmin koko ruukkiin. Se ei ollut nyt mahdollista ajan eikä rahoituksen puolesta. Hankkeen aikataulu oli jo lähtöruudussa – muuten jokseenkin vuosi sitten - kohtuuton. Joten se tehtiin, mitä tässä raamissa pystyttiin - ja vauhdilla. Oma kokemukseni tosin on, että asioita vuosikausia hautomalla ei välttämättä synny sen parempaa, kuin joskus tulisellakin aikataululla. Mutta siitä täysin erillinen asia on, että hankkeella pitää olla resursseja oikea-aikaisesti käytössään. Siinä mielessä tämän produktion toteutuminen oli veitsenterällä vielä reilu kuukausi ennen avajaisia.

    Saimme kuitenkin pakan kasaan ja tiedotuksessakin onnistuttiin varsin hyvin. Siihen panostettiin kesän mittaan näyttely ja tekijät saivat näkyvyyttä ja hankkeen omat verkkosivut ja some tiedotus on syytä nostaa aivan erityisesti esiin. WELOVEWOODSin mainiot verkkosivut pidämme ylhäällä ainakin 2016 kevääseen saakka. Tärkeää meille oli myös satelliittinäyttely ja muu yhteistyö Artekin kanssa; se tarjosi ruukin tekijöille suoran yhteyden suomalaisen puuhuonekalutuotannon paraatipaikalle.

    Näyttelyarkkitehdin ja kuraattorin hommia tässä seuloessa on vielä todettava, että toimistoni WELOVEWOOD(s)! hankkeeseen käyttämästä ajasta vain murto-osa on kohdentunut sisällön kuratoimiseen tai näyttelysuunnitelman tekemiseen; leijonanosan ajasta on vienyt rahoituksen ja resurssien hankkiminen sekä aivan kaikki hankkeen käytännön läpiviemiseksi tarvittu työ, myös hallinnolliset asiat. Kyse on siis enemmänkin ollut kulttuurin alan produktion projektinjohtourakasta, joka alkoi puoli vuotta myöhässä – ja iloisesti nollasta! Matkan varrella on saatu kokea yhtä ja toista.

    Onko sinulla esikuvia?

    Sanotaanko näin, että joissakin - tosin hyvin harvoissa - ihmisissä yhdistyy ominaisuuksia ja osaamista, jota arvostan, mutta kukaan meistä ei taida olla täydellinen. Arvostan anarkiaa ajattelussa ja suurta käytännönläheisyyttä toteutuksessa sekä ihan rehellistä suoraviivaista työntekoa ilman sen kummempia nurinoita.

    Jos et olisi arkkitehti niin mitä tekisit?

    Luultavasti olisin opiskellut arkeologiaa tai antropologiaa - näitä näkökulmia on hyvä soveltaa nykyisissäkin hommissa, erityisesti antropologista näkökulmaa… :)

    Tärkein esineesi?

    En ole kiintynyt esineisiin, mutta kylläkin paikkoihin, maisemiin ja maisematiloihin, niillä tulee aina olemaan merkitystä minulle. Pohjoisen Euroopan tyhjät maisemat sopivat omaan mielenlaatuuni, en ole torikokouksissa viihtyvä. Siinä mielessä uusi kommunikaatioteknologia ja siihen liittyvät esineet, puhelimet ja pädit, ovat käyttöesineinä tärkeitä, sillä juuri ne käytännössä mahdollistavat oleskelun noissa tyhjissä maisematiloissa ja ryhmätyöskentelyn myös etäämpänä kaupungista.

    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?

    Edistäessäni viime vuodet muiden muotoilua ja osaamista on oma luova työ joutunut sivurooliin. Tähän tulee nyt muutos, jo siitäkin syystä, että päässä alkaa olkaa niin paljon ideoita, että niitä täytyy ryhtyä jonnekin istuttamaan. Eli uutta on putkessa.

    Onko sinulla suosikki paikkaa Fiskarissa?

    Hankala kysymys, mutta Wärssyssä ollaan joka tapauksessa aina ystävällisiä….:)