Blogi

  • WE LOVE WOOD(s)! Pariisin satelliitti rikkoi kävijäennätyksiä

    WE LOVE WOOD(s)! Pariisin satelliitti lukuina:

    2 kuukautta

    28 tekijää

    10200 kävijää

    Runsaasti positiivista palautetta kerännyt WE LOVE WOOD(s)! –satelliitti hurmasi Suomen Pariisin instituutissa 17.11.2015-17.1.2016.  

    Ajankohtainen suomalainen  puumuotoilu kiinnosti laajasti ja näyttelyssä vieraili yli 10000 kävijää, mikä on instituutin uusi kävijäennätys. Näyttelytilan lisäksi WE LOVE WOOD(s)! valloitti myös Instituutin myymälän ja suomalainen osaaminen löysi tiensä pariisilaisiin koteihin.

    Kiitokset kaikille tekijöille, työryhmälle, instituutin ahertajille ja kaikille näyttelyssä vierailleille!

    Näyttelyn esillepanon suunnitteli näyttelyn kuraattori, arkkitehti Kirsi Gullichsen avustajanaan arkkit.yo Jere Keskinen. Näyttelyn toteutukseen osallistuivat lisäksi Heidi Valkola, Tuula Saari, Petri Vainio, Mikael Nygård ja instituutista Aapo Nikkanen, Laura Vanto, Michael Toledano, Sylvie Daoud sekä Meena Kaunisto.

    MERCI!

  • Tekijä: Susan Elo

    Kuva: Vuokko Salo
    Kerro hieman itsestäsi
    Olen ammatiltani sisustusarkkitehti. Työskentelen monipuolisesti muotoilun ja tilasuunnittelun parissa. Minulla on oma toimisto Helsingin Punavuoressa
    Pursimiehenkadulla ja asun muutaman minuutin kävelymatkan päässä Merimiehenkadulla. Näin on aina ollut. Tai ainakin hiukan liian kauan :) Pidän kyllä kovasti
    Etelä-Helsingistä ja erityisesti meren läheisyydestä. Silloin kun en ole toimistollani, olen opettamassa kalustesuunnittelua Aalto yliopiston Muotoilun laitoksella 
    tai puuhailemassa talollani Hangon Tvärminnessä.
    Miten päädyit muotoilijaksi?
    Olen aina pitänyt kuvataiteista ja liikunnasta. Liikuntatieteelliseen en päässyt, Taideteolliseen korkeakouluun pääsin.
    Millainen materiaali puu on sinulle?
    Puu on suomalainen jatkuvasti kasvava luonnonmateriaali.
    Miten kuvaisit työskentelyäsi?
    Mielestäni olen käytännönläheinen ja työskentelyni on kohtuullisen mutkatonta. Pyrin löytämään uusia tapoja ajatella, mutta vanhojen ajatustottumusten muuttaminen 
    on todella vaikeaa, eikä uuden löytäminen aina onnistu. Haluan myös jossain määrin suunnitella helposti ymmärrettäviä tuotteita, jotta ne olisivat muiden arvojen ohella kaupallisia.
    Onko sinulla esikuvia?
    Ihailen useiden suunnittelijoiden töitä ja uusia esikuvia löytyy jatkuvasti. On hienoa tutkia eri suunnittelijoiden töitä ja oppia niistä.
    Jos et olisi muotoilija mitä tekisit?
    Olisin varmasti pyrkinyt toisen ja kolmannenkin kerran liikuntatieteelliseen tiedekuntaan.
    Tärkein esineesi?
    Huomaan aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ottavani käteen älypuhelimen. Yritän kyllä parhaani mukaan olla huomaamatta koko laitetta. 
    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?
    Olen innostunut luonnonmukaisesta metsänhoidosta ja resurssiviisaudesta. Ihmettelen miksi puumateriaali pitää pilkkoa tuhansiksi paloiksi ja liimata taas takaisin
    yhteen. Eikö vähempi riittäisi? Olen lohkonut puita puuseppä Rudi Merzin tapaan ja opetellut puunkaatoa metsuri-muotoilija Pasi Savolaisen johdolla. Jotain tästä 
    on syntymässä, mutta en vielä tiedä mitä.

  • Tekijä: Petri Vainio

    Kerro hieman itsestäsi

    Olen intohimoinen suunnittelija.  Ollut lapsesta saakka.  Utelias askartelija ja humaltunut luovuuden kokemuksesta.  Tunnen olevani kotoisin ”vanhasta” Suomesta, koska lapsuuteni maaseudulla oltiin paljolti omavaraisia, valmistettiin tarvikkeita itse ja elettiin ikivanhassa suomalaisessa kyläyhteisössä ja tunnettiin luonnon materiaalit.   Yhteys maailman nykykulttuuriin on tietenkin ollut koko ajan olemassa kirjojen ja medioiden kautta.  Olen tietoisestikin tutkinut työssäni perinteiden merkitystä luovan työn osana.

    Miten päädyit muotoilijaksi?

    Veikkaan, että lapsuuden elämykset ja kokemukset osallistumisesta käsitöiden tekoon ja rakennusprojekteihin ovat voimakkaina peruskokemuksina ohjanneet ammatinvalinnassa.  Muistan myös hetken, jolloin olen tuolia katsellessani järisyttävällä tavalla oivaltanut, että kyseisen tuolin muodot ja suhteet ovat jonkun ihmisen tarkoituksella synnyttämät.  Kuinka jännittävää olisikaan itse uskaltautua miettimään uuden tuolin ominaisuuksia!

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Puu on ensimmäinen ja tutuin materiaali.  Lapsuuden vanhassa Suomessa elinympäristö maaseudulla oli vielä puusta rakennettu.  Edelleen liikutun, kun näen kirjoissa kuvia vanhoissa tuvissa leipovista naisista, joiden keittiövälineet ja ympäristö ovat kaikki puuta.

    Puu tuntuu hyvältä koskettaa. Se on plastisesti muokattavaa ja luonteikasta. Sen ominaisuudet ovat edelleenkin materiaalien huippua.  Se on kevyttä ja kestävää.  Puun käytön perinne on niin rikas, että sieltä löytyy ehtymättömästi inspiraatiota uuden luomista varten.  Puu voi olla huippumodernia tai ikivanhaa.   

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Muotoilutyö on tapahtumana yhdistelmä vaistonvaraista ja analyyttistä tekemistä. Muotoiluun vaikuttavat pohjattoman monet asiat ja tietoisen työskentelyn avulla voi käsitellä vain joitakin sisältöjä samanaikaisesti.  Itse luovan ratkaisun tai idean syntyminen tapahtuu ainakin itselläni lopulta vaistonvaraisesti.  Siinä monet tietoisesti työstetyt aiheet tuntuvat, monen kriisivaiheen jälkeen, asettuvan taianomaisesti uudeksi ja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. 

    Työn tekemiseen on vuosien varrella kehittynyt oma tekniikkansa.  Tärkeä vaihe oli opiskeluaika, jolloin opettajat näyttivät esimerkkien avulla, kuinka muotoilutyötä voi tehdä.  Tärkeätä on ollut myös huomata kuinka paljon suunnittelumenetelmät vaikuttavat tuotteiden ominaisuuksien syntyyn.  Jatkuvasti olisi tärkeätä kokeilla uusia suunnittelutapoja ja tehdä siten myös uusia löytöjä.

    Suunnittelit näyttelyyn jakkaran, jonka Heikki Aska toteutti. Miten sujui yhteistyö?

    Tässäkin tehtävässä oli sisältöjä, joista on helppoa keskustella ja löytää yhteiset tavoitteet. Jakkaran rakenteen suunnittelimme yhdessä Heikin kanssa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti valmistettavaksi.  Yhteistyömme sujui jouhevasti ja innostuneesti. Ajatuksia vaihdettiin vapaasti ja vilkkaasti.  Keskustelimme monipuolisesti myös muotoilun merkityksestä ja vaikeammista muotoilun tarpeellisuuden, ekologisuuden ja tietysti estetiikan kysymyksistä.

     

    Onko sinulla esikuvia?

    On paljonkin enkä kaikkien nimiä edes muista.  Alvar Aalto on tärkeä siksi, että hän on myös kirjottanut niin hienosti omasta ajattelustaan.  Tunsin, että Aallon työssä oli rationalismin vaikutuksen lisäksi sellaista aisti-iloisuutta, jonka saatoin tuntea tutuksi.    

    Jos et olisi muotoilija mitä tekisit?

    Toivottavasti laulaisin.  Tai viljelisin maata. 

    Tärkein esineesi?

    On sellainen, johon kulloinkin on kiintynyt. Tyynyt ovat tärkeitä pehmeässä muovattavuudessaan.

    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?

    Kehitän koko ajan paljonkin uutta puusta, kankaasta ja muista materiaaleista. Projektit elävät omaa elämäänsä ja niillä on omat aikataulunsa.  Muistan kuinka epäuskoisena kuuntelin, kun Yrjö Kukkapuro aikoinaan kertoi, kuinka tuolin kehitys ideasta tuotteeksi kestää kaksi, kolme vuotta. Nyt en sitä enää ihmettele.  

  • Pariisin satelliitti on nyt auki

    Pariisin WE LOVE WOOD(s)! -satelliitti on nyt saatu auki ja näyttely on avoinna yleisölle 30.1.2016 asti.

    Näyttely löytyy Pariisin Suomen Ranskan instituustista osoitteesta 60 rue des Écoles, 75005 Paris.

    Näyttelyn lisäksi löytyvät tuotteet myös Instituutin kaupasta, eli tänä jouluna voi ilahduttaa rakkaimpiaan  suomalaisella designilla myös Ranskassa.

    Institut finlandais

    60 rue des Écoles, 75005 Paris

    01 40 51 89 09

    www.institut-finlandais.fr

    info@institut-finlandais.fr

  • We Love Wood(s)! Pariisissa

    Pariisin Suomen Ranskan instituutissa avautuu We Love Wood(s)! -minisatelliitti 17.11.2015

    Marraskuun lopussa Pariisissa alkaa YK:n ilmastokokous COP21. Se kokoaa 195 maan edustajat keskustelemaan muun muassa kestävämpien materiaalien käytöstä ja uusista ekologisemmista tuotantotavoista. We Love Wood(s)! -näyttelyn aikana Latinalaiskorttelissa sijaitseva Suomen Ranskan Instituutti osallistuu ilmastokeskusteluun omalla tavallaan ja nostaa esiin innovatiivista puun käyttöä. Myyntinäyttely esittelee 20 puusepän, suunnittelijan ja sisustusarkkitehdin työtä ainutlaatuisissa Juhani Pallasmaan suunnittelemissa tiloissa.

    Puu on paikallinen, ekologinen materiaali, josta syntyy merkittäviä innovaatioita ja vientituotteita. We Love Wood(s)! -näyttely etsii uusia muotoja puulle ja nostaa esiin huippuluokan kotimaista käsityöosaamista - kansainvälisesti arvostetun muotoilun keinoin.

    ”Puu on lumoava luonnonmateriaali, joka tuntuu hyvältä kädessä ja jonka kauneus on pitkäikäistä ja herkkää. Ehkä siksi rakastamme puuta? Syvällisen materiaalituntemuksen ja oivaltavan muotoilun symbioosista on We Love Wood(s)! projektissa syntynyt uusia laadukkaita käyttöesineitä, joissa toteutuu eleettömällä tavalla kauniimman arjen filosofia. Superkulutuksen aika on ohi, ja suomalaisille niin tuttu puu näyttäytyy jälleen ajankohtaisena ja vaihtoehtoisena materiaalina. Puu on täynnä lupauksia ja mahdollisuuksia osana tulevaisuuden pohjoista biotaloutta.”

    Kirsi Gullichsen, arkkitehti SAFA

    Tekijät

    Heikki Aska, Linda Bergroth, Mia Cullin, Kirsti Doukas, Susan Elo, Marko Escartin, Kris- tian Gullichsen, Antrei Hartikainen, Pekka Helin, Mari Isopahkala, Petri Koivusipilä, Minja Kolehmainen, Laura Mattila, Mikko Merz, Rudi Merz, Tuulia Penttilä, Tuula Pöyhönen, Hannu Raatikainen, Jenni Roininen, Kristian Saarikorpi, Karola Sahi, Ben af Schulten, Markku Soinio, Matti Söderkultalahti, Petri Vainio, Kari Virtanen, Ines Wartiainen.

    We Love Wood(s)! -näyttelyhankkeen arkkitehti ja kuraattori

    Kirsi Gullichsen

    Institut finlandais

    60 rue des Écoles, 75005 Paris

    01 40 51 89 09

    www.institut-finlandais.fr

    info@institut-finlandais.fr 

    Tiedote:

    We Love Wood(s)! Pariisissa _ Tiedote.pdf

  • Tekijä: Kirsi Gullichsen

    Miten päädyit arkkitehdiksi ja muotoilijaksi?

    Sattumalta, mutta näin jälkikäteen ajatellen hämmentävän päämäärätietoisesti.

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Tein puuarkkitehtuurin kanssa töitä kansainvälisesti jo reipas vuosikymmen sitten ja puu ollut ns. käsillä koko ajan. Arkkitehtuurissa minua kiinnostaa tilan luomisessa käytettävä materiaali, sen ominaisuudet ja kielioppi, joka on kullekin materiaalille erityinen. Käytän puuta eri muodoissaan myös suunnittelemissani ja tuottamissani huonekaluissa. Ollessani mukana Artekin hallitustyöskentelyssä tulivat puuasiat hyveineen ja haasteineen lähelle puoliteollisen sarjatuotannon kautta. Puuhun liittyy mm sen työstöominaisuuksien ansiosta edelleen voimakkaasti käsillä tekemisen kulttuuri ja käsin käytettävät työkalut ja koneet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puuta ei voisi raaka-aineena käyttää suurempaankin sarjatuotantoon, mutta puusta tehdyn tuotteen ja ihmisen käden välillä vallitsee edelleen toisenlainen välittömämpi suhde kuin monen muun materiaalin kohdalla. Ja siksi me varmaankin pidämme puusta. Puulla on myös muisti, se tallentaa historiaa ja aikaa itseensä kasvaessaan, mutta myös käytössä. Puun runolliset ominaisuudet eivät ole este puun laajamittaiselle käytölle, mutta ajassamme tuntuu olevan sellainen laulu, että kaiken pitää taipua automaation pakkopaitaan. Mehän voisimme puuta luontevasti materiaalina käyttäneenä kulttuurina osoittaa, että näin ei tarvitse olla.

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Ehkä koulutuksesta ja kokemuksistanikin johtuen olen systeemien rakastaja. Systeemit on ihania siksi, että niistä voi aina perustellusti poiketa! Eva Hesse, kuvataiteilija, joka työskenteli uusien materiaalien kanssa New Yorkissa 1960-luvulla, on kuvannut taiteilijan työtä sanoin ”Total risk, freedom and discipline”. Siinä on aineksia. Suunnittelu on kovaa työtä ja loputonta toistoa ja harjoittelua. Lisäksi työnkuva muuttuu nopeassa rytmissä. Täytyy olla huippu-urheilijan asenne, jos haluaa olla työssään hyvä.

    Millaista oli olla näyttelyn arkkitehti ja kuraattori?

    Kun hoitaa molempia tehtäviä päällekkäin joutuu ns. kipparin hommiin ja silloin on tärkeää, että löytää hyvän tiimin, jolta saa palautetta. Nopeassa juoksussa kaikki ei aina mene kuten Strömsössä, mutta on vain noustava ylös ja jatkettava. Perheessämme on koiria, ja niillä on aivan lyömätön tapa puistella itseään, kun jokin asia saadaan päätökseen tai on liian kylmä tai olosuhteet muuten haastavat - siinä on taito jota kannattaa kadehtia!

    Näyttelyarkkitehdin työ on aina inspiroivaa, samoin kuraattorin työ on löytöretki; kun luodaan jotain aivan uutta, täytyy sietää epävarmuutta aivan viime metreille. Juuri kuraattorin näkökulmasta oli hienoa, että WELOVEWOOD(s)! näyttelyn aiheesta innostui syvällisesti niin taitava ja kokenut keraamikko kuin nuori puuseppäopiskelijakin, jolla on jo takanaan taiteen opintoja ulkomailla. Tai kansainvälisillä kentillä aktiivinen ja menestystä niittänyt suomalainen nuori muotoilija, samoin kuin Lapista Etelä-Suomeen vaeltanut puuseppä tai suomalainen puuproffa tai mestaripuuseppä. Eli kyllä siinä oli hetkensä, mutta aika paljon joutui venyttämäänkin. Merkittävänä asiana pidän näyttelyyn kutsuttuja pohjoismaisia tekijöitä ja heidän panostaan: heidän teoksensa toivat näyttelyyn aivan erityisen syvyyden ja substanssin. Meillähän oli ilo kuulla näitä norjalaisia tekijöitä täällä Fiskarissa pari viikkoa sitten, se oli hieno ilta puuasioiden äärellä.

    Asetin tälle hankkeelle selkeitä tavoitteita: Fiskarsin kylässä ja lähialueilla työskentelevien puuseppien teknisen osaamisen tunnetuksi tekeminen ja taitojen käyttöönotto ajankohtaisen muotoilun keinoin sekä verkostuminen myös tekijöille uusiin muotoilualan toimijoihin oli keskeisellä sijalla. Koska kyseessä oli osuuskunnan kesänäyttely, oli myös huomioitava muut kuin puusepät ja luotava heille mahdollisuus tutkia omassa työskentelyssään aihetta puu ja metsä. Haimme hankkeen kautta uusia kokeellisia tuotteita puusta, ja niitäkin syntyi. Mielelläni olisin nähnyt näyttelyn laajentumisen arkkitehtuuriin ja laajemmin koko ruukkiin. Se ei ollut nyt mahdollista ajan eikä rahoituksen puolesta. Hankkeen aikataulu oli jo lähtöruudussa – muuten jokseenkin vuosi sitten - kohtuuton. Joten se tehtiin, mitä tässä raamissa pystyttiin - ja vauhdilla. Oma kokemukseni tosin on, että asioita vuosikausia hautomalla ei välttämättä synny sen parempaa, kuin joskus tulisellakin aikataululla. Mutta siitä täysin erillinen asia on, että hankkeella pitää olla resursseja oikea-aikaisesti käytössään. Siinä mielessä tämän produktion toteutuminen oli veitsenterällä vielä reilu kuukausi ennen avajaisia.

    Saimme kuitenkin pakan kasaan ja tiedotuksessakin onnistuttiin varsin hyvin. Siihen panostettiin kesän mittaan näyttely ja tekijät saivat näkyvyyttä ja hankkeen omat verkkosivut ja some tiedotus on syytä nostaa aivan erityisesti esiin. WELOVEWOODSin mainiot verkkosivut pidämme ylhäällä ainakin 2016 kevääseen saakka. Tärkeää meille oli myös satelliittinäyttely ja muu yhteistyö Artekin kanssa; se tarjosi ruukin tekijöille suoran yhteyden suomalaisen puuhuonekalutuotannon paraatipaikalle.

    Näyttelyarkkitehdin ja kuraattorin hommia tässä seuloessa on vielä todettava, että toimistoni WELOVEWOOD(s)! hankkeeseen käyttämästä ajasta vain murto-osa on kohdentunut sisällön kuratoimiseen tai näyttelysuunnitelman tekemiseen; leijonanosan ajasta on vienyt rahoituksen ja resurssien hankkiminen sekä aivan kaikki hankkeen käytännön läpiviemiseksi tarvittu työ, myös hallinnolliset asiat. Kyse on siis enemmänkin ollut kulttuurin alan produktion projektinjohtourakasta, joka alkoi puoli vuotta myöhässä – ja iloisesti nollasta! Matkan varrella on saatu kokea yhtä ja toista.

    Onko sinulla esikuvia?

    Sanotaanko näin, että joissakin - tosin hyvin harvoissa - ihmisissä yhdistyy ominaisuuksia ja osaamista, jota arvostan, mutta kukaan meistä ei taida olla täydellinen. Arvostan anarkiaa ajattelussa ja suurta käytännönläheisyyttä toteutuksessa sekä ihan rehellistä suoraviivaista työntekoa ilman sen kummempia nurinoita.

    Jos et olisi arkkitehti niin mitä tekisit?

    Luultavasti olisin opiskellut arkeologiaa tai antropologiaa - näitä näkökulmia on hyvä soveltaa nykyisissäkin hommissa, erityisesti antropologista näkökulmaa… :)

    Tärkein esineesi?

    En ole kiintynyt esineisiin, mutta kylläkin paikkoihin, maisemiin ja maisematiloihin, niillä tulee aina olemaan merkitystä minulle. Pohjoisen Euroopan tyhjät maisemat sopivat omaan mielenlaatuuni, en ole torikokouksissa viihtyvä. Siinä mielessä uusi kommunikaatioteknologia ja siihen liittyvät esineet, puhelimet ja pädit, ovat käyttöesineinä tärkeitä, sillä juuri ne käytännössä mahdollistavat oleskelun noissa tyhjissä maisematiloissa ja ryhmätyöskentelyn myös etäämpänä kaupungista.

    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?

    Edistäessäni viime vuodet muiden muotoilua ja osaamista on oma luova työ joutunut sivurooliin. Tähän tulee nyt muutos, jo siitäkin syystä, että päässä alkaa olkaa niin paljon ideoita, että niitä täytyy ryhtyä jonnekin istuttamaan. Eli uutta on putkessa.

    Onko sinulla suosikki paikkaa Fiskarissa?

    Hankala kysymys, mutta Wärssyssä ollaan joka tapauksessa aina ystävällisiä….:)

  • Tekijä: Marco Escartín

    Kerro hieman itsestäsi

    Näkökulmien monipuolisuuden vuoksi teen mielelläni töitä muotoilijoiden kanssa, osallistun näyttelyihin sekä toteutan mitä moninaisempia mittatilaustöitä yksityisille asiakkaille. Pikkuhiljaa kypsyttelen myös omia ideoita tuotteiksi, joilla tarkoitus olisi tähtäillä myös kotimaan mutta mielellään ulkomaan markkinoille.

    Senpä takia minua kiinnostaa tiimityö myös jalkapallokentän ulkopuolella siis työssä eli bisneksessä. Hyvällä tiimillä voipi tarjota täyteläisemmän paletin kaukaisemmille markkinoille.

    Olen pitänyt omaa puusepänverstasta nimellä Studio Oksa vuodesta 2007 Fiskarsin Ruukissa.

    Miten päädyit puusepäksi?

    Tekniikan-estetiikan-talouden kolmiossa minua on kiinnostanut kaikki kärjet. Teroitettuani vajaan vuosikymmenen teknistä terääni Nokian Tutkimuskeskuksen Radiolabrassa tutkimusinsinöörinä totesin, että on aika vahvistaa estetiikan kärkeä. Siis, käännös piilaaksosta puulaaksoon. Puuseppänä saan sukeltaa niin materiaalin kuin muotoilun kauneuteen unohtamatta tekniikan edellyttämää aivojumppaa.

     

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Puhutteleva, luonteikas, moniulotteinen, haastava, lumoava. On ilo kokea, että näkemystä on jo kertynyt nähdä puun olemukseen. Siltä pohjalta onkin hyvä punnita kutakin projektia reunaehtoineen.

     

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Perusteellista, syvällistä ehkä hitaasti mutta hyvää. Siis hetken ponnistus, jonka tuloksena seuraa pitkä ilo.

     

    Onko sinulla esikuvia?

    Leonardo da Vinci, hänessä yhdistyy tekninen, tieteellinen, taiteellinen suvereenius laaja-alaisesti. Vielä kun löytyisi kaupallinen esikuva, askelkuviot sorvin äärestä markkinapaikalle selkiytyisivät.

     

    Onko tulevia pelikuvioita mielessä?

    Tiimin rakentamisen aika lähestyy. We Love Wood(s) toi hyvää yhteyttä muotoilijoihin. Kaikkeen ei itse ehdi. Seuraavaksi on löydettävä kumppaneita kolmion ekonomisemmasta kärjestä, siis kommunikaattoria, manageria, pr-henkilöä, tuottajaa eli yhteyshenkilöä markkinoihin päin, mitä nimikettä tulevat kumppanit haluavatkaan käyttää.

    Jos et olisi puuseppä mitä tekisit?

    Minut kyllä löytäisi teknis-ekologiselta saralta esimerkiksi edistämässä uusiutuvaa energiatekniikkaa tai kierrätystä materiaalin ja jätteen käsittelyssä.

     

    Tärkein esineesi?

    Ei ole. Vaikka toimin lumoavan materiaalin kanssa en kuitenkaan ole materialisti. Minua kiinnostavat prosessi, rakenne, sommitelma, jännite, tarina, ilmiö, idea, olemus, keskustelu, kohtaaminen, jakaminen.

     

    Onko sinulla suosikkipaikkaa Fiskarissa?

    Taitaa olla Pesula-kahvila eli Laundry, joka on muodostunut ruukin olohuoneeksi keskustelu- ja musisointikohtaamisineen.

  • Tekijä: Kirsti Doukas

    Kerro hieman itsestäsi

    Olen muotoilija ja kultaseppä, minut tunnetaan ehkä parhaiten Kalevala Korulle suunnittelemistani mallistoista. Olen keskittynyt sarjatuotanto-osaamiseen ja tällä hetkellä uutena alueena muotoilujohtaminen. Olen muotoiluyrittäjä, omistan Saarikorpi Designin yhdessä kultaseppämestari Kristian Saarikorven kanssa. Taustani on vahvasti maaseudulla Pohjanmaalla, olen maatalon tyttö ja tieni on kulkenut navetasta navettaan. Yrityksemme työtilat sijaitsevat Fiskarsin ruukin entisessä navetassa. 

    Miten päädyit korusuunnittelijaksi?

    Muotoilijaksi päädyin vahvan vision ja päähänpinttymän johdattamana. Tavoitteeni oli tulla muotoilijaksi ennemmin tai myöhemmin. Kuljin pidemmän reitin käsityökoulutuksen kautta ja osittain onnellisten sattumien  tai tähtiin kirjoitetun suunnitelman myötä päädyin nimen omaan korualalle.

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Puu on minulle täysin uusi materiaali. Toisaalta hyvinkin kiinnostava siinä mielessä, että se poistaa teknisten rajoitteiden kahleet, koska en ymmärrä mitä ne voisivat olla toisin kuin työskennellessäni metallien kanssa, mistä minulla on vuosikymmenien kokemus. Etenen puun kanssa yritysten ja erehdysten kautta. 

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Olen viime tipan suorittaja. Aikaa myöten minulle on kehittynyt hyvä stressinsietokyky. Olen ehdottomasti enemmän muotoilija kuin käsityöläinen ja tarvitsen rinnalleni työparin, joka vie homman maaliin. Tässä tapauksessa Kristianin, me täydennämme toisiamme työparina.

    Onko sinulla esikuvia?

    Issey Miyake, Gijs Bakker, Zaha Hadid

    Jos et olisi korusuunnittelija mitä tekisit?

    Jos en olisi lainkaan muotoilija tai korusuunnittelija luultavasti olisin hakeutunut tutkimuksen puolelle.Tällä hetkellä kiinnostuksen kohde on tulevaisuuden tutkimus ja miten sen voisi yhdistää oman alan tutkimukseen.

    Tärkein esineesi?

    Pentagon Designin suunnittelema pyykkikori.

    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?

    Kalevala Korun mallistoon on tulossa minulta tänä syksynä kaksi lanseerausta; Aamu pronssikorumallisto, jossa on uusi ajankohtainen värisävy rosékulta. Sen lisäksi tulee roosanauha kampanjaan tuotteet, joita myydään lokakuusta joulukuuhun. Haluan olla omalla panoksellani mukana tärkeässä asiassa.

    Onko sinulla suosikki paikkaa Fiskarissa?

    Oma piha ja metsä  ns.havumetsävyöhykkeellä.

     

  • Tekijä: Kristian Saarikorpi

    Kerro hieman itsestäsi

    Kultaseppämestari joka on erikoistunut modernin teknologian ja käsityön yhdistämiseen. Filosofiani on etsiä näiden kahden työskentelytavan kombinaatiolla etsiä uusia ja ennen näkemättömiä muotoja ja korumaailmoja.

    Miten päädyit kultasepäksi?

    Sattuman kautta. Olin suorittamassa varusmiespalvelustani ja tutustuin kaveriin joka oli pitämässä välivuotta Kultaseppäkoulusta ja näin sain kuulla ylipäätään koko ammatin olemassaolosta. Kiinnostuin suunnattomasti ko. alasta, hain kouluun, pääsin pääsykokoisiin ja siitä suoraa kouluun 1. yrittämältä ja sillä tiellä ollaan :)

     

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Uusi, haastava ja vaikea, mutta rajattomat mahdollisuudet tarjoava. Puuta ja eritoten vaneria ei ole juurikaan käytetty koruissa varsinkaan laajemmassa tuotannossa, johon työlläni tähtään.

     

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Tyypillistä minulle on haastaviin ja ongelmallisiin projekteihin hakeutuminen ja pyrkimys niiden ratkaisemiseen. Sillä seurauksella että joskun joutuu kysymään itseltään että onko tässä mitään järkeä. Mutta hyvään lopputulokseen pääseminen haastavassa projektissa on kuitenkin palkinto jota jaksaa metsästää.

     

    Onko sinulla esikuvia?

    Varmaan useitakin, mutta ylipäätään ihmiset jotka ovat ylittäneet itsensä ja sinnikkäällä työllä luoneet jotakin uutta ja markityksellistä. Inspiroidun ja vaikutun tälläisistä tarinoista... jos nyt joku pitää nimetä niin olkoon sitten Steve Jobs.

     

    Jos et olisi kultaseppämitä tekisit?

    Todennäköisesti olisin hotellin johtaja (isäni jalanjäljillä) tai mahdollisesti kokki. Salainen haaveeni onkin perustaa joskus vanhoilla päivilläni Sushi ravintola :)

     

    Tärkein esineesi?

    Suvussa kiertävä kultainen taskukello jonka tulen joskus lahjoittamaan vanhimmalle lapselleni.

    Onko sinulle tulossa jotain uutta mistä haluaisit kertoa?

    Toinen yritykseni kehittää JEVELO nimistä applikaatiota iPhonelle, jolla asiakkaat pystyvät suunnittelemaan ja toteuttamaan unikkeja koruja. Maailmanvalloitus on käynnissä ja jännityksellä odotamme miten meidät otetaan vastaan.

     

    Onko sinulla suosikki paikkaa Fiskarissa?

    Perheemme koti, rauhallisen metsän ympäröimänä pienin kallion laella.

  • Tekijä: Linda Bergroth

    Linda Bergroth on muotoilija, jonka projektit kattavat niin tuotemuotoilua kuin sisustussuunnittelua ja tilasuunnittelua. Linda sai Vuoden Nuori Muotoiija-palkinnon 2012. WE LOVE WOOD(s)!-näyttelyyn Linda suunnitteli yhteistyössä Antrei Hartikaisen kanssa Collector A, B, C:n.

    Miten päädyit muotoilijaksi?

    Olen opiskellut Taikissa Tila ja kalustesuunnittelua ja uravalinta on ollut selvä aina. Olen aina ollut vaikuttunut tilakokemuksista, niin arkkitehtuurista kuin niiden käytettävyyteen liittyvistä kalusteista ja esineistöstä. 

    Millainen materiaali puu on sinulle?

    Puu on aina ollut lempimateriaalini kalusteissa. Pidän sen materialin tunnusta ja äänestä, joka kuuluu kalusteita siirreltäessä.

    Ja siitä, että kalusteet on rikkoutuessaan korjattavissa, muokattavissa tai maalattavissa

    Miten kuvaisit työskentelyäsi?

    Voimakkaasti intuition ohjaamaa.

    Miten sujui yhteistyö Collectoria tehdessä? Miten prosessinne eteni?

    Saimme Artekilta briiffin suunnitella näyttelyyn esineen koivusta. Sekä minä että Antrei, olemme hakeutuneet  puulajien pariin, joissa on voimakas puun syy ja otimme siksi mielellämme koivuhaasteen vastaan.  Koivun kovuus mahdollistaa tiukkoja särmiä ja lempeän, orgaanisen muodon ja valoa taittavien kanttien yhditelmä tuntui tuovan koivun ominaisuuksia esiin. Teimme Antrein kanssa työstökokeiluja, ja meitä molempia mielyttä tämä lähestyminen. Tässä projektissa oli kerrankin mahdollisuus tehdä töitä dialogissa puusepän kanssa ja katsoa mihin suuntaan työ kehittyy. Lopullinen työ valmistui kolmen erillisen protoilusession aikana, johon mahtui hyvin  moneen suuntaan hyppineitä ideoita.

    Onko sinulla esikuvia?

    Olen kiinostunut taiteesta ja arkkitehtuurista ja esikuvani suunnittelijoista löytyy ehkä siltä puolelta, paljon myös muodista. 

    Lempirakennukseni on Casa Malaparte, jonka lisäksi tykään paljon japanilaisesta arkkitehtuurista esim.  SANAA, Fujimoto, Ishigami jotka kyseenalaistavat totutun. 

    Tykkään myös paljon väreistä ja niitä hienosti käyttäviä muotoilijoita esim.  Gio Ponti, Rut Bryk.

    Jos et olisi muotoilija mitä tekisit?

    Ajattelen muotoiun aika laajasti ja minulle se tarkoittaa esinemuotoilun lisäksi paljon muutakin suunnittelua: sisustusarkkitehtuuria, lavastusta ja art Directionia.

    Teen kaikkia niitä ammatteja ja usein samaan projektiinkin monessa eri roolissa.

    Tärkein esineesi?

    Asun kahdessa maassa ja monessa eri kodissa. Minulla on joitakin lempiasioita, jotka samat kaikissa paikoissa: veitsi, juomalasit ja aamutossut. 

    Sanoisin kuitenkin että lempi esineeni on matkalaukut, jotka seuraavat mukana kaikkialle. Ne on vähän kuin yhdistelmä kulkuneuvoa ja kalustetta, joihin yhteisten kokemusten takia liittyy myös paljon tunnearvoa.